Kunnianosoitus Sotilaspoikien ja pikkulottien muistopaadella 25.8.2019

Sotilaspoikien ja pikkulottien perinnekillan jäsenet kokoontuivat sunnuntaina 25.8.2019 Käpylän Taivaskalliolle kunnioittamaan sotilaspoikien ja pikkulottien arvokasta työtä ja uhrauksia sotiemme 1939 – 1945 aikana. Kesäpäivää alueella viettäneet ihmiset seurasivat mielenkiinnolla tapahtumaa.

Killanpuheenjohtaja Hannu Saloniemi piti puheen ja laski kukat sotilaspoikien ja pikkulottien muistopaadelle. Killan lipulla oli Olli Sorvettula ja kunniavartiossa Heikki Hälikkä ja Kaarlo Männistö.

Alla puheenjohtajan puhe ja muutamia kuvia tapahtumasta.

 

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, pikkulotat ja sotilaspojat, hyvät ystävät

Tänä syksynä tulee kuluneeksi 75 vuotta sotilaspoikien ja pikkulottien järjestöjen kieltämisestä ja toiminnan julistamisesta laittomaksi. Näin joutui 19. syyskuuta 1944 solmitun raskaan välirauhan ehtona isänmaamme tekemään Neuvostoliiton vaatimuksesta. Sotilaspoikien järjestö lakkautettiin 24. syyskuuta 1944. Lottajärjestön maamme hallitus määräsi lakkautettavaksi 24. marraskuuta, jolloin myös pikkulottien toiminta piti lopettaa. Vihollisemme oli oivaltanut, kuinka valtava merkitys suojeluskuntien ja lottien, mutta myös sotilaspoikien ja pikkulottien toiminnalla oli ollut isänmaamme puolustuskyvyn ja puolustustahdon ylläpitäjinä.

Vaikka te sotilaspojat ja pikkulotat tulitte julistetuksi lähes rikollisiksi, ei teidän halunne tehdä työtä isänmaan yhteiseksi hyväksi sammunut. Te jälleenrakensitte maan, koulutitte lapsenne todellisen sivistysvaltion kansalaisiksi ja loitte Suomesta maailman parhaan asuinpaikan sen asukkaille. Olen varma, että teitä auttoivat omissa järjestöissänne saadut kokemukset yhdessä toimimisesta, oman työn tarpeellisuuden ymmärtämisestä ja kaverin auttamisesta. Nuoruutenne vuosina ei sodanaikaisesta toiminnasta ollut soveliasta puhua, mutta te että unohtaneet. Kun sitten 1990-luvulla kylmä sota oli hetkellisesti ohi, kokoonnuitte uudelleen yhteisen lipun alle. Nyt oli tullut aika muistella menneitä, oppia edelleen ymmärtämään tätä merkillistä maailmanmenoa esitelmätilaisuuksissa, iloita yhdessä retkillä ja juhlissa ja tukea veljien ja sisarten jaksamista elämän kaartuessa kohti iltaa.

Te halusitte siirtää kokemuksianne ja tietoa toiminnastanne jälkipolville. Sitä työtä kiltamme on tehnyt monin tavoin ja tulee tekemään, niin kauan kun toimintamme jatkuu. Täällä Taivaskalliolla, jatkosodan aikaisen ”Taivas”-ilmatorjuntapatterin keskellä on meille tärkeä muistomerkki, vuonna 2011 paljastettu muistopaatemme. Den berättar okså om samarbetet mellan vår systergittet Mellannylands Soldatgossar och Flicklottor rf och vårtgillet. Kuten omat järjestömme, myös tämä muistopaasi on kokenut epäoikeudenmukaista kohtelua, mutta se seisoo entistä vankempana muistuttamassa jälkipolville isänmaamme parhaaksi tehdystä työstä.

Laskemme nyt muistopaaden juurelle kukkalaitteen paaden paljastamisen kahdeksannen vuosipäivän merkeissä.

Hannu Saloniemi, puheenjohtaja

KUNNIANOSOITUS MANNERHEIMIN RATSASTAJAPATSAALLA 4.6.2019

Suomen Marsalkka Mannerheimin perinnesäätiö järjesti muistotilaisuuden Mannerheimin ratsastajapatsaalla 4.6.2019 klo 9.30 alkaen.

Juhlapuheen piti perinnesäätiön puheenjohtaja kenraalimarjuri Juha-Pekka Liikola. Hän laski seppeleen yhdessä säätiön hallituksen jäsenen Vera von Fresenin ja Reserviupseeriliiton puheenjohtaja Mikko Haukilahden kanssa.

Kenraalimajuri Liikolan puhe;

Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvät läsnäolijat!

Tänään tulee kuluneeksi 152 vuotta Carl Gustav Emil Mannerheimin syntymästä. Marsalkan muistoa kunnioitetaan monin tavoin. Myös Puolustusvoimien Lippujuhlaa vietetään juuri tänään Marsalkan kunniaksi.

Suomen Marsalkka Mannerheim eli vaiherikkaan ja pitkän elämän. Hän palveli venäjän armeijassa 30 vuotta ja lähes saman ajan hän vaikutti Suomessa. Hän ratsasti tiedusteluretken Aasian halki, hän osallistui useisiin sotiin ja menestyi niissä kaikissa. hänet tunnettiin Euroopan seurapiireissä ja hoveissa, hän oli aristokraatti, sotilas, valtiomies, kosmopoliitti, nykyään sanottaisi eurooppalainen ja samalla hän oli ennen kaikkea suomalainen. Muuten hän ei olisi palannut isänmaahansa kun elämä Venäjän vallankumouksen takia tsaarin upseerina kävi mahdottomaksi.

Täällä kotona hänelle kasattiin valtavat vastuut itsenäisen Suomen sotien ylipäällikkönä, valtionjohtajana ja presidenttinä. Hän oli osaltaan yhdistämässä kansaamme juuri silloin kun hädän hetket olivat suurimmat. Ja loppujen lopuksi hän sotien viimeisillä hetkillä oli mukana luotsaamassa maatamma irti sodasta rauhaan, joka onkin siitä lähtien jatkunut katkeamatta.

Vaikka hän oli aristokraatti ja siksi ihmisenä ehkä etäinen, hän oli kaikkien kunnioittama. Kunnioitus on jatkunut näihin päiviin asti ja jatkuu edelleen. Syy on varmaan se, että kukaan muu yksilö ei ole vaikuttanut maamme olemassaoloon niin voimakkaasti kuin Mannerheim. Häntä koskeva tutkimus, uutisointi ja kirjallisuus jatkuvat elävänä, joskus ehkä hieman asialinjasta poikkeavanakin. Tämä kertoo suosiosta ja jopa ihailusta. Marsalkka vaikuttaa ehtymättömältä kirjallisuuden ja tutkimuksen lähteeltä.

Mannerheimin muiston vaaliminen on tärkeää, ehkä tärkeämpää kuin aikaisemmin, sillä Marsalkan entiset alaiset ovat poistumassa keskuudestamme. He ovat osanneet kertoa kuinka tärkeää kansan yhtenäisyys on vaikeina aikoina. Historiamme, johon Mannerheim niin voimakkaasti vaikutti, osoittaa kuinka vaikeimmistakin hetkistä on selvitty yhteisen tahdon ansiosta. Siinä meillä on esimerkkiä noudatettavaksi.