Ässän muistomerkille kokoontui suuri joukko Ässän ystäviä kunnioittamaan ja muistamaan Ässän sankarivainajia torstaina 13.10.2022.
Seppeleet / kukkatervehdykset laskivat;
- Ässän-rykmentin perinnetoimikunta
- Helsingin kaupunki
- Kaartin jääkärirykmentti
- Helsingin Seudun Sotaveteraanipiiri
- Killat
- Stadin slangi ry
- Ässän omaiset ja ystävät
Juhlapuheen piti Lotta Svärd Säätiön viestintä- ja yhteiskuntasuhteiden päällikkö Susan Mykrä. Puhe alla.
Arvoisa sotiemme veteraani, hyvät naiset ja herrat,
mietin usein tv-uutisia katsellessani ja Ukrainan sodan tuhoja kauhistellessani, millaista olisi, jos nyt myös Suomessa alkaisi sota ja ryhtyisimme kokoamaan joukkoja rintamalle. Miltä tuntuisi hyvästellä oma puoliso tietämättä, näkeekö häntä enää koskaan? Miltä tuntuisi hyvästellä omat parikymppiset vävykokelaat, joilla oma itsenäinen elämä olisi juuri ollut ovella? Sotaan lähtisivät myös kaksi veljeäni, yhdestätoista kummilapsestani neljä miestä ja yksi nainen – loput ovat onneksi vielä liian muoria. Sydämeni särkyy pelkästä ajatuksesta. Se olisi liian kamalaa.
Monien äitien, sisarien ja kummitätien sydän särkyi oikeasti talvisodan alla, kun helsinkiläisistä miehistä koottiin Jalkaväkirykmentti 11 eli Ässä-rykmentti. Jäähyväisiä jätettiin raskain sydämin, aivan liian monet niistä jäivät viimeisiksi.
Ässä-rykmentissä oli eritaustaisia nuoria miehiä, mutta he ryhmäytyivät erinomaisesti sankaritekoja tehneeksi, yhdeksi kovimmaksi joukko-osastoksi. Ässä ei jättänyt kaveria eikä paikkaansa – ei sodassa eikä rauhan aikana. Ässien esimerkistä ja osittain ässien toimesta syntyi talvisodan jälkeen asevelijärjestö, jonka yhteiskuntaa eheyttävä ja vakauttava vaikutus on näkynyt aina näihin päivään saakka. Sillä perinnöllä on tänä aikana valtavan suuri merkitys.
Samanlainen merkitys on Lotta Svärd -perinnöllä. Lotat ja pikkulotat – joiden riveihin myös monet Ässä-sisaret liittyivät – tarttuivat toimeen sotien aikana kantaakseen oman kortensa kekoon isänmaamme puolustamisessa. Myös lotat rakensivat yhteiskuntaa ja kantoivat yhteiskuntavastuutaan muun muassa auttamalla naisia uuden elämän alkuun sotien jälkeen. Moni mies, poika, veli ja kummilapsi oli kaatunut ja nainen jäänyt yksin pyörittämään arkea.
Lotat ovat toivoneet meidän pitävän huolta lähimmäisistämme myös jatkossa. Lotat toivovat meidän pitävän erityisesti huolta lapsista ja nuorista sekä kriisin kohdanneista ihmisistä, jotka tarvitsevat apua noustessaan uudestaan jaloilleen. Lotta Svärd Säätiön tehtävänä on yhteiskuntavastuun kantamisen lisäksi myös edistää vapaaehtoista maanpuolustusta ja viedä lottien ja pikkulottien perintöä uusille sukupolville. Tehtävämme on siis ylläpitää maanpuolustustahtoa ja arjen resilienssiä – sitä samaa joukkuehenkeä, mitä lotilla, Ässä-sisarilla ja Ässä-rykmentin sotilailla oli niin sodassa kuin sodan jälkeenkin.
Tänä aikana, jolloin sota on jälleen Euroopassa, ja terroristivaltio itänaapurissamme moukaroi raukkamaisesti ukrainalaisia siviilejä, on tärkeää pitää omat rivit vahvoina ja yhtenäisinä. Polarisaatiolle ja ääriajattelulle ei saa antaa jalansijaa, vaan meidän on tuettava yhtenäistä Suomea ja yhtenäistä Eurooppaa. Vain yhtenäisenä maana ja maanosana me olemme riittävän vahvoja torjumaan uhat ja voittamaan kriisit – johtuivat ne sitten sodasta, energiapulasta, globaaleista pandemioista tai ilmastonmuutoksesta.
Me Lotta Svärd Säätiössä kysymme usein toisiltamme ”miten lotat nyt toimisivat”, kun etsimme ratkaisuja erilaisiin arjen tilanteisiin ja toimintamme linjauksiin. Yhtä lailla voisimme kysyä ”miten Ässät nyt toimisivat”. Luulenpa, että vastaus olisi samanlainen sekä lotilta että Ässiltä:
Pidetään arjen rattaat pyörimässä, pidetään huolta toisistamme, kaveria ei jätetä, tehdään parhaamme ja puolustetaan isänmaatamme. Se on ohje, joka meidän jokaisen tulee pitää mielessä. Se on turvamme ja vahvuutemme kriiseissä ja ennen kaikkea se on velvollisuutemme. Sotiemme veteraanit taistelivat meille vapaan ja itsenäisen isänmaan ja meidän tehtävämme on siirtää se sellaisena myös meidän jälkipolvillemme.
Susan Mykrä,